Šemone esre ja šema

16.11.2018

Suurin osa liturgiasta on peräisin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeiseltä ajalta. Rabbi Johanan ben Zakkai sai Roomalta luvan perustaa uudelleen rabbiinisen akatemian Yavneen, josta käsin hän sääti määräyksiä sellaisista temppelin ulkopuolisista rituaaleista, jotka eivät liittyneet uhraamiseen. Hänen seuraajansa rabbi Gamaliel johti vielä radikaalimpia liturgisia reaktioita. Hän sääti, että ’jokaisen ihmisen on päivittäin lausuttava 18 siunausta’, ja Talmud osoittaa hänen nimenneen Simon ha-Pakulin organisoimaan tätä rukousta.

Papillisten uhrausten loputtua rabbi Gamaliel sääti jokaisen yksittäisen juutalaisen olevan vastuussa Jumalan palvelemisesta päivittäin tämän monimutkaisen verbaalisen rukouksen kautta. Rabbiiniset tekstit kutsuvat rukousta tefillaksi (’rukous’), myöhempinä kausina sen nimeksi vakiintui amida (’seisonta’) rukousasennon mukaan tai šemone esre (’kahdeksantoista’).

Siunaukset jakautuvat kolmeen eri ryhmään: ne alkavat kolmella ylistyssiunauksella, joita seuraa lista pyyntöjä, ja niiden jälkeen on vielä kolme kiitossiunausta. Vain ensimmäinen kolmesta kiitosrukouksesta viittaa temppelijumalanpalvelukseen. Tämä seuraa pyyntöjen sarjaa, jossa pyydetään Jumalaa täyttämään messiaaniset lupauksensa suvereenisuuden palauttamisesta Israeliin, Daavidista polveutuvan kuninkuuden täydentämisestä sekä uuden temppelin rakentamisesta Jerusalemiin.

Mišnan Berakhot, ensimmäinen liturgisia tapoja käsittelevä traktaatti, omistaa kolme yhdeksästä luvustaan toiselle elementille nimeltään šema ja sen siunaukset. Se koostuu kolmesta raamatullisesta jaksosta (5. Moos. 6:4-9; 11:13-21; 4. Moos. 15:37-41), joita ympäröi rabbiinisten siunausten luettelo. 5. Moos. 6:7 jakeen mukaan rukouksen on tapahduttava kotona, sekä aamulla noustessa että illalla käydessä nukkumaan. 5. Moos. 6:8 mukaan sanat pitäisi sitoa käteen ja silmien väliin, mistä osoituksena on tefillin, rukousnauha. 5. Moos 6:9 mukaan sanojen pitäisi olla kirjoitettu talon ovenpieliin ja portteihin, mitä tehtävää hoitaa mezuza. 4. Moos. 15:38-40 mukaan viittojen kulmissa pitäisi olla tupsut jatkuvana muistutuksena suhteesta Jumalaan. Vaate, johon tupsut tulee liittää, on nimeltään tallit.

Siunauksista kaksi lausutaan ennen rukouksia ja yksi sen jälkeen aamuisin sekä kaksi iltaisin. Ensimmäisissä kutsutaan Jumalaa maailman Luojaksi, ja siitä, kuinka Jumala rakastaa Israelia paljastamalla sille Tooran. Kolmannessa kerrotaan siitä, kuinka Jumala lunasti Israelin kansan Egyptistä. Viimeisessä rukoillaan Jumalan suojelusta yön yli.

Lähde: Ruth Langer: Jewish Worship and Liturgy, s. 337-356 (teoksesta The Cambridge Guide to Jewish History, Religion and Culture, 2010)