Juutalainen jumal- ja ihmiskuva

25.11.2018

Jumalan ykseys on keskeinen juutalaisen uskonnon doktriini läpi vuosisatojen. Usko yhteen jumalaan kuvaa juutalaisessa uskossa sitä, että on olemassa yksi ihmiskunta ja yksi maailma. Juutalaisessa uskossa hylätään dualismi ja ajatus jumalan pojasta, ja juutalaiset ovatkin kiistelleet kristittyjen kanssa halki historian heidän kolmiyhteisyyttä käsittelevistä doktriineistaan. Keskiajalla vaikuttaneita filosofeja, jotka pohtivat jumalan olemusta teoksissaan, olivat Saadiah Gaon, Solomon ibn Gabirol, Abraham ibn Daud sekä Moses Maimonides. Uudella ajalla esiintyi myös ryhmittymiä, joiden mukaan jumala ei ole lainkaan yliluonnollinen, vaan voima, joka aiheuttaa pelastuksen.

Juutalaisuudessa on myös tutkittu jumalan ulkopuolisuutta ja sisäisyyttä suhteessa maailmaan. Rabbiinisella kaudella juutalaiset tutkijat kehittivät shekinan eli kirkkauden doktriinin ilmaisemaan jumalallista läsnäoloa. Keskiajalla käsitys jumalan olemuksesta muuttui ja syveni ja sai keskeisen muotonsa juutalaisten perusdoktriinina. Valistuksen aikana jumalan olemusta koskevan käsityksen kimppuun hyökättiin ja esimerkiksi Baruch Spinoza kumosi väitteen jumalan ulkopuolisuudesta. Doktriini kuitenkin on yleisesti kannatettu juutalaisten keskuudessa, vaikka joitakin erimielisyyksiä esiintyykin.

Juutalaisen ihmiskuvan mukaan ihminen on syntiä tekevä olento, jonka täytyy katua syntejään, jolloin jumala sovittaa hänen syntinsä. Rabbiinisen kirjallisuuden mukaan ihmisellä on kaksi taipumusta: taipumus hyvään ja taipumus pahaan. Vastalääkkeenä pahaa taipumusta kohtaan rabbit suosittelevat Tooraa. Seurauksena tästä ihminen taipuu Tooran tarjoaman kurin alle ja vapautuu pahan taipumuksen vaikutuksen alta.

Toisen temppelin kaudella eskatologisen pelastuksen ideasta tuli juutalaista elämää liikuttava voima. Kuningas-messias lunastaisi maailman ja pelastuksesta tulisi totta. Messiaskaipuun tuloksena alkoi ilmestyä vääriä messiaita, ja heitä ilmeni läpi tulevien vuosisatojen. 1900-luvulla sekulaarisionistit näkivät paluun Israeliin laillisena johtopäätöksenä länsimaisten juutalaisen elämän realiteetteihin. Nykyisin sekulaarijuutalaisten käsitykset messiaasta ovat jättäneet ortodoksijuutalaisten messiasodotukset varjoonsa.

Juutalaisten käsitys tuonpuoleisesta on vaihdellut vuosisatojen saatossa. Vastauksena raamatullisen teodikean kohtaamaan dilemmaan rabbit kehittivät doktriinin palkitsemisesta ja rankaisemisesta kuoleman jälkeen. Tällainen usko auttoi juutalaisia selviytymään kärsimyksistään, ja se myös selitti luomakunnan arvon huolimatta maailman sairauksista. Sittemmin kuolleitten ylösnousemuksen doktriini on korvautunut uskolla sielun kuolemattomuuteen, ja useimmat juutalaiset ovat hylänneet rabbiinisen käsityksen kuolemanjälkeisestä elämästä.

Lähde: Cohn-Sherbok, Jumalkuvasta & Synnistä ja tulevasta maailmasta