Mišna ja Talmud

12.9.2018

Mišna ja Talmud ovat vanhoja juutalaisia tekstikokoelmia. Ne ovat osa klassista rabbiinista kirjallisuutta, joka on syntynyt noin tuhannen vuoden kuluessa juutalaisten diasporan aikana alkaen toisen temppelin tuhoutumisesta 70 jaa. Rabbiininen kirjallisuus jaotellaan usein sen mukaan, kuinka arvovaltainen henkilö tai ryhmä kirjoituksen on laatinut. Arvovaltaisin ryhmä ovat tannaiitit, jotka toimivat rabbien seuraajina.

Mišna on tärkein tannaiittien valmistama lakiteksteihin eli halakhaan kuuluva tekstikokoelma. Sen tunnetuin merkitys on se kokoelma säännöksiä, jonka rabbi Jehuda ha-Nasi laati noin vuoden 200 jaa. aikoihin Juudeassa. Laajuudeltaan Mišnaa voidaan verrata heprealaiseen Raamattuun. Suurin osa sisällöstä koostuu erilaisista säädöksistä ja määräyksistä, jotka koskevat yksityisten ihmisten ja pienten ryhmien asioita, kuten rabbeja ja heidän ympärillään olevia ihmisten ja yhteisöjä. Säädökset on usein kerrottu erilaisissa kuvitteellisissa dialogeissa, joiden päätteeksi esitetään suositeltava ratkaisu ongelmaan. Kaksi tunnettua fariseusta, joiden mukaan dialogeja on suunniteltu, olivat Hillel ja Shammai.

Mišna jakaantuu sisältönsä perusteella kuuteen pääjaksoon (sedarim), jotka koostuvat ’traktaateista’ eli massekhtoteista, jotka taas jakautuvat kappaleisiin (peraqim), ja edelleen erillisiin määräyksiin tai säädöksiin (halakhot). Jaksot käsittelevät maanviljelystä, juhlia, avioliittoa, riitakysymyksiä, temppelijumalanpalvelukseen kuuluvia uhreja sekä kultillista puhtautta. Neljännessä jaksossa on myös erillinen traktaatti Abot, joka käsittelee juutalaisten historiaa Siinainvuoren ilmestyksestä Hilleliin ja Shammaihin asti.

Talmudeista tärkeämpi valmistui vuoden 500 tienoilla Babyloniassa. Sisällöltään se käsittelee samoja teemoja kuin Mišna: Jumalan tahdon noudattamista eri tilanteissa ja elämänvaiheissa. Talmud sanana merkitsee tutkimista teoreettisena työskentelynä vastakohtana toiminnalle. Lisäksi se merkitsee ’opetusta’ ja ’oppia’, erityisesti Raamattuun perustuvaa. Talmudin voidaan sanoa koostuvan Mišnasta ja sen kommentaarista eli selitysteoksesta, jota kutsutaan nimellä Gemara.

Babylonialaiseen Talmudiin sisältyy runsaasti Mišnaa selittävää midraš-tekstiä, jopa 2/3 sen laajuudesta, Sen luonnetta kuvataan ensyklopediseksi, millä viitataan siihen, että siihen on otettu mukaan kaikki mahdollinen rabbiinikouluissa säilyttämisen arvoiseksi katsottu lähtien legendoista ja rabbien ilmestyksistä erilaisiin tieteenaloihin, joita Babylonian juutalaiset harjoittivat. Talmudia kuvataankin Babylonian juutalaisuuden kansalliskirjastoksi, ja arvovallaltaan se on koko juutalaisen kirjallisuuden tärkein teksti heti Raamatun jälkeen.

Lähde: Klassinen kirjallisuus Nils Martola (kirjasta Juutalainen kulttuuri, Tapani Harviainen)