Juutalainen elämänkaari

5.11.2018

Kun juutalaiseen perheeseen syntyy poika, syntymään liittyy seitsemän päivän rituaalinen puhtaus, ja kahdeksantena päivänä poikavauva ympärileikataan. Poikavauva nimetään ympärileikkauksen yhteydessä ja tyttövauva, kun Tooraa luetaan ensi kerran hänen syntymänsä jälkeen.

Bar mitsva -seremonia (suom. ’käskyn poika’) toimitetaan, kun poika on 13-vuotias. Silloin poika saavuttaa juutalaisen aikuisuuden ja voi noudattaa käskyjä. Bar mitsvaan kuuluu, että poika pukee päälleen tefillin-nimiset rukouskotelot ja lukee Tooraa. Tyttöjen vastaavan seremonian nimitys on bat mitsva.

Avioliittoa pidetään Jumalan suunnitelmana ihmiskunnalle ja Aadamin ja Eevan liittoa sen esikuvana. Juutalaisessa uskonnossa avioliitto nähdään instituutiona, jonka tarkoitus on perustaa perhe ja kasvattaa yhteiskuntaa.

Raamatulliseen aikaan avioliittoa edelsi kihlausaika. Itse seremonia kesti seitsemän päivää ja sen aikana laulettiin rakkauslauluja. Talmudistiseen aikaan morsianta ei suojannut mikään avioeron koittaessa, mutta kehityksen tuloksena mohar laati hänelle avioliittosopimuksen eli ketuban. Lisäksi seremoniasta tuli julkinen ja uskonnollinen. Juutalaisen lain mukaan avioliiton solmimisessa on muutamia rajoitteita, kuten lähisukulaisten naimakielto.

Juutalainen avioerokäytäntö perustuu alun perin Tooran opetukseen, jonka mukaan havaitessaan vaimossaan säädyttömyyttä mies voi antaa hänelle avioerojulistuksen ja lähettää hänet pois kotoaan. Talmudistisen ajan muutosten seurauksena aviomies joutui pyytämään oikeudelta avioerosopimuksen eli getin. Kirjanoppinut laatii sopimuksen aviomiehen ohjeistuksesta, ja se voidaan ratifioida kahden todistajan läsnäollessa, kun puolisolta on pyydetty lupa. Rabbi Gershomin kaudella avioerolakiin tuli suuria edistysaskeleita: avioeroon oli oltava naisen oma suostumus ja naiselle annettiin samat oikeudet eron tullessa kuin aviomiehelle.

Kuolemasta ja suremisesta on omat säädöksensä. Kuolinvuoteella kuoleva lausuu rukouksen, jossa hän tunnustaa Jumalan tahdon elämälleen. Kun kuolema on todettu tapahtuneeksi, ruumis laitetaan lattialle, peitetään lakanalla ja pään lähelle laitetaan kynttilä. Lisäksi hänen vierelleen jää kaitsija. Ennen hautajaisia ruumis pestään ja kääritään valkeisiin pellavakäärinliinoihin ja laitetaan sitten arkkuun. Haudattavalle puetaan myös rukoussaali.

Surijoille on omat ohjeensa ja säädöksensä pukeutumisesta ja osallistumisesta rukouksiin. Heidän tulee repäistä vaatteensa joko kuullessaan suru-uutisen, juuri ennen hautajaisia tai niiden jälkeen. Hautaamisen jälkeen surijat kokoontuvat vainajan kotiin aterialle. Intensiivisempi suruaika kestää seitsemän päivää.

Lähde: Cohn-Sherbok, Elämänkaari