Haskala ja sionismi

11.10.2018

Haskala eli juutalainen valistusaate alkoi kehittyä 1700-luvun Saksassa yhtä aikaa maallisen valistusaatteen kanssa. Monet intellektuellijuutalaiset, kuten rabbit ja lääkärit kokivat, että aškenasijuutalaisten perinteinen Talmudin ja halakhan tulkinta ei riittänyt, ja he halusivat keskittyä tieteeseen ja filosofiaan. Heidän mukaansa aškenasijuutalainen kulttuuri oli alempiarvoinen verrattuna sekä ei-juutalaiseen älylliseen maailmaan että muihin juutalaiskulttuureihin.

Haskalan isähahmo oli saksanjuutalainen filosofi Moses Mendelssohn (1729-1786). Hän otti vaikutteita saksalaisesta valistuksesta ja kehitti juutalaisuuden uudistamisprojekteja, kuten Raamatun kääntämisen saksaksi heprealaisin kirjaimin sekä Raamatun kommentaarin Bi’urin, jossa oli käytetty keskiajan sefardijuutalaisten selityksiä luomaan uutta keskustelua.

1700-luvun loppupuolella myös maalliset hallitsijat, jotka olivat omaksuneet valistusaatteen oppeja, suostuivat useisiin myönnytyksiin juutalaisten kansalaisoikeuksien suhteen. Vastapainoksi juutalaisten oli omaksuttava tavallisen kansan tapoja. Tämä kuitenkin loi pohjaa myöhemmälle juutalaisten lopullisten kansalaisoikeuksien saamiselle.

Valistusaatteen vanavedessä kehittyi 1800-luvulla myös uusia aatteita, kuten sosialismi, jonka eräänlaisena isänä voidaan pitää saksanjuutalaista Moses Hessiä (1812-1875). Hän onnistui käännyttämään Engelin sosialismiin ja vaikutti myös Marxin ajatteluun. Hess visioi myös sosialistisen juutalaisvaltion perustamisen ratkaisuna juutalaisten kansallisuuskysymykseen., minkä perusteella häntä voidaan pitää myös sionistisen sosialismin isänä.

Juutalaiset kiinnostuivat marxilaisesta sosialismista siksi, että Marxin sosialistinen visio toi helpotuksen sekä sorretuille luokille että hyljeksityille kansoille, jollaiseksi juutalaiset itsensä mielsivät. Juutalaisten ongelmina olivat antisemitismi ja tasa-arvo, ja ratkaiseva kysymys oli, pystyisikö vallankumous ratkaisemaan nämä ongelmat.

Varsinainen sionistiliike sai alkunsa myöhemmin samalla vuosisadalla, kun juutalaisten keskuudessa alkoi ilmaantua käsityksiä, joiden perusteella juutalaisten ei tarvinnut odottaa messiaan tuloon juutalaisvaltion perustamista. Liikkeen perustajana pidetään Theodor Herzliä (1860-1904), josta tuli Sionistisen maailmanjärjestön ensimmäinen puheenjohtaja. Järjestön ensimmäinen maailmankongressi pidettiin 1897 Baselissa.

Tärkeä virstanpylväs sionistien historiassa oli Balfourin julistus 1917. Ratkaiseva rooli sen synnyssä oli Chaim Weizmannilla (1874-1952), joka toimi Iso-Britannian hallituksen neuvonantajana ensimmäisen maailmansodan aikana. Balfourin julistuksessa Iso-Britannia lupasi edistää juutalaisen kansankodin perustamista Palestiinaan. Kuuluisin sosialistinen sionisti oli kuitenkin David Ben-Gurion (1886-1973), Israelin ensimmäinen pääministeri.

Nykyisin Israelin parlamentin kokoonpano on vaihdellut oikeisto- ja vasemmistohallitusten välillä, ja tällä hetkellä pidempään on hallinnut oikeistokoalitio. Sosialistinen sionismi kuitenkin elää Israelissa paitsi politiikassa, myös kibbutsien muodossa, jotka ovat yhteisomistukselle ja työnteolle perustuvia kyläyhteisöjä.

Lähde: Juutalainen sosialismi ja sionismi, Svante Lundgren (teoksesta Juutalainen kulttuuri, Tapani Harviainen)