Šabbetai Tsevi ja hasidismi

6.10.2018

Šabbetai Tsevi

1600-luvun loppupuolella juutalaisten keskuuteen ilmaantui uusi messiaaninen liike, šabbeteanismi. Sen johtohahmo oli Šabbetai Tsevi (1626-1676) ja sitä edelsi kabbalan nousun merkittäväksi liikkeeksi varhaisen uuden ajan juutalaisuudessa.

Šabbetai Tsevi syntyi Smyrnassa (nyk. Izmir) vuonna 1626 aškenasijuutalaiseen kauppiasperheeseen. Hänen kykynsä huomattiin ja varhain ja hän opiskeli nuoruudessaan Talmudia ja kabbalan perusteosta Zoharia. Myöhäisessä teini-iässä hän alkoi saada voimakkaita haltioitumisen ja euforian jaksoja vuorotellen syvien masennusjaksojen kanssa, jotka seurasivat häntä hänen loppuelämänsä ajan.

Šabbetain elämässä tapahtui käännekohta keväällä 1665, kun hän kuuli gazalaisesta rabbi Nathanista, joka oli nähnyt Šabbetaista ilmestyksiä, että hän olisi tuleva Messias. Heidän yhteisellä Jerusalemin-matkallaan Nathan vakuutti Šabbetain hänen messiaanisuudestaan ja koko hänen seurakuntansa kääntyi seuraamaan Šabbetaita.

Riitauduttuaan jerusalemilaisten rabbien kanssa Šabbetai matkusti takaisin Smyrnaan, jossa häntä alettiin myös pitää Messiaana ja huhut Messiaan tulosta levisivät laajalle Eurooppaan.

Liike saavutti huippunsa kesällä 1666, kun eräs puolanjuutalainen kabbalisti, Nehemia ha-Kohen saapui Gallipoliin tapaamaan Šabbetaita. Tapaaminen olikin Nehemialle pettymys, ja yhtäkkiä hän julisti turkkilaisten vartijoiden kuullen, että Šabbetai haluaa kääntyä islamiin. Sen seurauksena Šabbetai vangittiin ja oikeudenkäynnin päätteeksi hän joutui valitsemaan islamiin kääntymisen välttääkseen kuolemantuomion. Šabbetai kuoli vuonna 1676 Albaniassa ja jätti jälkeensä joukon seuraajia, joita tänä päivänä kutsutaan šabbetealaisiksi.

Hasidismi

Hasidismi alkoi Puola-Liettuan kaakkoisosissa 1700-luvun loppupuolella. Liikkeen ensimmäinen johtaja oli Israel ben Eliezer, toiselta nimeltään Ba’al Shem Tov (Besht) (1698-1760). Hän oli erittäin vetovoimainen ja hänen parantajantaitonsa huomattiin laajalti. Hänen pääopetuksensa käsitteli uskoa Jumalan ja ihmisen välisenä vetovoimana (devekut). Hänen jälkeensä jäi suuri joukko oppilaita ja johtajia, jotka ihailivat häntä ja olivat omistautuneet hänelle. Hasidismi sai myös kirjallisia muotoja; ensimmäinen teos Toledot Ya’akov Yosef ilmestyi vuonna 1780.

Uudesta keskuksestaan Volhyniasta hasidismi levisi pohjoiseen Valko-Venäjälle ja Liettuaan sekä länteen Galiciaan ja Puolan keskiosiin. Vilnassa sijaitsi keskus, jossa vastustettiin hasidismia; vastustajia kutsuttiin Mitnaggedim-nimellä.

Liikkeen kolmannen sukupolven aikana (1773-1815) se hajautui ja uusia individualistisia johtajia, tsadikeja, ilmaantui eri puolille levinneisyysalueita. Myöhemmin hasidismi levisi myös Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kolmannen sukupolven lopulla se hyväksyttiin myös osaksi ortodoksijuutalaista perinnettä.

Lähde: Jews and Judaism in Early Modern Europe