Juutalaisuuden varhaiset vaiheet

8.9.2018

Juutalaisuuden katsotaan alkaneen, kun Jumala lupasi Israelin maan Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen (1. Moos. 12:7). Lupaus toteutui Joosuan kirjassa. 2. Kuningasten kirjan mukaan israelilaiset alkoivat kuitenkin tehdä syntiä ja rikkoa Jumalaa vastaan, mistä seurasi, että Jumala joutui koettelemaan heitä temppelin tuhoutumisella ja pakkosiirtolaisuudella. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen temppeli rakennettiin uudelleen, ja siitä tuli uskonnollisen elämän keskus.

Temppeli oli juutalaisuuden pyhin paikka. Salomon temppelissä oli kolme osaa, joista ainoastaan ylipappi sai mennä kaikkeinpyhimpään. Toinen temppeli valmistui Persian kuningas Dareioksen kuudentena hallitusvuonna (515 eaa.). Myöhemmin kuningas Herodes alkoi jälleenrakentaa sitä, mutta Herodeksen temppeli tuhoutui 70 jaa.

Temppeli muodosti juhlapyhinä keskuksen, jolloin koko kansa kokoontui sinne uhraamaan. Juhlia olivat pääsiäinen eli pesach, happamattoman leivän juhla, elonleikkuujuhla shavuot sekä sadonkorjuujuhla sukkot. Muita juhlapäiviä olivat suuri sovituspäivä eli jom kippur, purim sekä hanukka. Synagogia alkoi esiintyä Toisen temppelin aikakaudella n. 100 eaa.

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen Jerusalemia lienee hallinnut maaherra, mutta roomalaiset valloittivat sen 63 eaa. ja tekivät Herodeksesta alueen kuninkaan. Juutalaisilla oli myös oma suuri neuvosto Sanhedrin, joka koostui papeista, vanhimmista ja kirjanoppineista.

Historioitsija Josephus mainitsee kolme juutalaisryhmää: fariseukset, saddukeukset ja essealaiset. Fariseuksista poiketen saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, eivätkä he välittäneet suullisesta perimätiedosta. Essealaiset ymmärrettiin omaksi ryhmäkseen vasta Kuolleenmeren kääröjen löydyttyä 1947-1956.

Monet Raamatun teksteistä muotoutuivat pakkosiirtolaisuuden jälkeisellä aikakaudella. Josephuksen teokset olivat korvaamattomia tutkittaessa juutalaisten historiaa. Hän asui Juudeassa 30 vuotta ennen pakenemistaan Roomaan 70 jaa., jossa hän kirjoitti tunnetuimmat teoksensa. Varhaisesta juutalaisesta kirjallisuudesta voidaan mainita makkabilaiskirjat, Tobitin ja Juditin kirjat, lakitekstit, viisauskirjallisuus, johon kuuluu mm. Siirakin kirja, Qumranista löytyneet kommentaarit, ilmestyskirjat sekä psalmit.

Uskoa yhteen Jumalaan pidettiin juutalaisuuden määrittävänä piirteenä. Juutalaiset tunnustivat, että Jumala oli yksi, ja että hän oli kaiken luoja ja ylläpitäjä.

Jumalan liitto Aabrahamin kanssa oli juutalaisille hyvin merkittävä. Liittosuhteen historialla oli erityinen painoarvo jumalallisen valinnan ja ohjaamisen todisteena, ja liiton rikkominen katsottiin juurisyyksi sellaisille katastrofeille kuin Jerusalemin ja temppelin tuhoutuminen. Jerusalemin ja toisen temppelin tuhosta katsotaan alkaneen uusi, diasporinen aikakausi juutalaisten historiassa.

Lähde: James Vanderkam, Early Judaism