Kristinuskon ja juutalaisuuden suhde keskiajan Euroopassa

24.9.2018 

Keskiajalla Eurooppa oli jakautunut läntiseen ja itäiseen osaan. Juutalaiset muodostivat vain pienen osan sen väestöstä. Aluksi lännessä oli köyhää ja takapajuista, mutta pian se alkoi kehittyä ja rikastua ja nousi nopeasti Bysantin ohi. Yhtenä osatekijänä olivat alueelle muuttaneet juutalaiset. Pienenä vähemmistönä Euroopassa juutalaiset kohtasivat paljon vainoja ja karkotuksia sekä juutalaisvihaa, mutta lopulta he selviytyivät kaikesta taloudellisen sopeutumiskykynsä sekä tehokkaan organisatorisen yhteisörakenteensa ansiosta.

Roomalaiskatolinen kirkko hallitsi läntistä Eurooppaa ja määräsi sen elämänmuodoista. Siitä tuli aikansa mahtipontisin uskonnollinen valtakoneisto, ja myös juutalaiset otettiin lainsäädännössä huomioon. Dogmaattisella puolella kirkkoa hallitsi korvausteologia, jonka perusteella Jumala olisi hylännyt juutalaiset ja uusinut heidän liittonsa ja lupauksensa kristittyjen kanssa. Kirkon ja seurakuntien ylin johto kuitenkin nimellisesti suojeli juutalaisia taloudellisia avustuksia vastaan.

Roomalaiskatoliselle kirkolle keskeinen toimintamuoto oli toisinuskovien käännytystyö, ja tämä oli myös juutalaisten suurena haasteena ajanjaksolla. Ensimmäinen ristiretki tapahtui 1095, ja sitä seurasi Reininmaan verilöyly 1096, jossa tuhansia juutalaisia menetti henkensä. Juutalaisia pidettiin yleisesti Jeesuksen surmaajina, mikä monen mielestä oikeutti hirmuteot.

Juutalaiset kuitenkin palasivat alueille ja heidän taloudellinen elinkeinonsa rahanlainaaminen otettiin etenkin takapajuisessa Pohjois-Euroopassa lämmöllä vastaan. Rahanlainauksella oli huomattava taloudellinen merkitys eri osissa Eurooppaa, joihin juutalaisasutus levisi, mutta toisinaan antisemitismi ja salaliittoteoriat nostivat taas päätään ja juutalaiset saivat lähteä.

Selviytyäkseen juutalaiset kehittivät kaupunkien sisäisiä itsehallintoalueita, joissa heillä oli muun muassa oma oikeuslaitos, uskonnolliset rituaalit ja oma koulutusjärjestelmä. Itsehallintorakenteen ansiosta juutalaiset pystyivät säilyttämään yhteisölliset, uskonnolliset ja taloudelliset traditionsa läpi vuosisatojen.

Hengellisellä puolella juutalaiset saivat jatkuvasti kamppailla kristinuskon ylivoimaista valtavirtaa vastaan. He muun muassa joutuivat saman monitahoisen kielikysymyksen eteen kuin kirkkokin, jonka he ratkaisivat valitsemalla heprean uskonnolliseksi kielekseen. Heillä oli myös monia hengellisesti tuottoisia kausia esimerkiksi kirjallisuuden saralla, mistä osoituksena on 1100-luvun taitteessa valmistunut babylonialaisen Talmudin kommentaari.

Kaiken kaikkiaan juutalaisten selviytyminen johtui taloudellisesta ja organisatorisesta sopeutumiskyvystä, joka paikoitellen oli hämmästyttävän nerokasta. Keskiajan juutalaiset jättivät jälkeläisilleen rikkaan ja luovan perinnön, josta jälkipolvet saattoivat ammentaa voimaa omiin koitoksiinsa. Juutalaisten asema roomalaiskatolisen kristikunnan sisällä säilyi suojattuna uuden ajan alkuun saakka.

Lähde: Jewish Life in Western Christendom, Robert Chazan