Netanjahun
puhe Israelin, Arabiemiraattien ja Bahrainin rauhansopimusseremoniassa 15.9.2020
1. Työn
tarkoitus
Laadin
tutkimussuunnitelman osana Lähi-idän tutkimuksen menetelmäopintoja, jotka ovat
opetussuunnitelmassa tarjolla ensimmäistä kertaa sitten sisäänpääsyni 2017. En
ole vielä varsinaisessa kandidaatintutkielman seminaarivaiheessa, joten
tutkimuskysymykseni ja -asetelmani ovat vasta luonnoksia tulevaa varten. Täten
suunnitelmalla ei ole etukäteen valmista runkoa tai pohjaa, joiden pohjalta sen
valmistus olisi helpompaa. Tutkimussuunnitelman laatimistehtävä on kuitenkin
tärkeä ja mielenkiintoinen, sillä sen tarkoitus on luoda perustus tulevalle
tutkimustyölle. Tavoitteeni on aloittaa tutkielmaseminaari ensi syksynä, jos
korona suo ja saan tarvittavat kurssit kasaan siihen mennessä. Ongelmani on,
ettei minulla vieläkään ole pohjalla varsinaisia teoriaopintoja politiikan
tutkimuksesta, jotka auttaisivat hahmottamaan aihetta laajemmin.
Valitsin
aiheekseni päivänpolttavan lähihistorian kysymyksen: Trumpin ja Netanjahun
taustajoukkoineen saavuttamat Israelin ja Arabiemiraattien ja Bahrainin väliset
rauhansopimukset. Aiheesta ei mielestäni löydy vielä varsinaista tutkimusta sen
tuoreuden ja keskeneräisyyden vuoksi. Pidän saavutusta merkittävänä askeleena
lopullisen rauhan saavuttamiselle Lähi-itään ja toivon maiden kahdenvälisten
dialogien syventyvän entisestään.
Pohdin
tutkielmassani Netanjahun puhetta rauhansopimusten julkistamisseremoniassa
Washington D.C.:ssa 15.syyskuuta 2020. Käytän aineiston käsittelyyn
diskurssianalyysin menetelmää, sillä se tuntuu sopivan menetelmistä parhaiten
minua kiinnostavien seikkojen esille nostamiseen. Kysymyksenasettelu voisi
kuulua:
· Miten
Netanjahu puhuu rauhasta?
· Mitä
hän haluaa viestittää puheen avulla maailmalle rauhansopimusten merkityksestä?
Hanna
Ojalan mukaan (Ojala 2012:4) Israelin pääministerillä on poikkeuksellinen
valta-asema suhteessa Lähi-idän geopoliittiseen rauhanprosessiin ja erityisesti
israelilaiseen väestöön. Täten pääministerin käyttämä retoriikka ja sitä kautta
muodostuvat sosiaaliset konstruktiot ovat vaikutusvaltaisia israelilaisen
yleisön keskuudessa. Tämän vuoksi on keskeistä tarkastella hänen rauhanpuheensa
sisältämiä diskursseja ja niitä poliittisia todellisuuksia, joita hän
retoriikallaan luo.
Yksi
puheen keskeisistä diskursseista on tietysti turvallisuusdiskurssi. Sen avulla
korostetaan mm. Juudean ja Samarian kuulumista Israelille. Trumpin saavutuksia
Israelin hyväksi kehutaan vuolaasti, palestiinalaiset mainitaan myös useaan
otteeseen solidaarisuuden vuoksi, ymmärtäen, että heitä asia saattaa ärsyttää.
Sopimusten hyötyjä palestiinalaisille korostetaan ymmärrettävästi juuri tästä
syystä.
Ymmärrykseni
mukaan rauhansopimuksista hyötyvät erityisesti Persianlahden valtiot (Gulf
states), maltilliset islamilaiset maat eli ns. Saudi-Arabian klikki.
Odotettavissa on näiden maiden ja Israelin välisten suhteiden lämpiäminen.
Saudi-Arabiasta povataan yleisesti seuraavaa rauhansopimuskumppania, mille
saavutukselle on jo olemassa tietyt puitteet ja edellytykset. Kyseessä olisi
vielä edeltäjiäänkin merkittävämpi virstanpylväs alueen vakauttamisen edistämiseksi.
Saudi-Arabian klikin hegemoniakamppailupariksi voidaan erottaa
Iran-Hizbollah-PLO -ryhmittymä, jonka asiat tuntuvat unohtuvan sopimusten
myötä.
2. Aikaisempi
tutkimus
Tapahtumien
tuoreuden vuoksi aiheesta on haastavaa löytää aiempaa suomenkielistä
tutkimusta. Edeltävä tutkimus voisi sisältää elementtejä, kuinka tilanteeseen
päädyttiin, mitkä merkit olivat ilmassa ennen sopimuksien solmimista, millaiset
tapahtumat edelsivät ratkaisuun pääsemistä. Uskoakseni eräs merkittävä syy oli
Arabiemiraattien metropolialueen poikkeuksellisen nopea modernisoituminen
verrattuna muihin arabimaihin sekä Bahrainin kohdalla sen kapitalisaatio
öljykauden jälkimainingeissa. Molempien maiden länsimaistuminen kapitalisaation
myötä on edesauttanut tiiviimpien suhteiden luomista länteen. Tapahtumien
tuoreus tekee myös niiden hyötyjen arvioinnin haastavaksi. Vasta ajan kuluminen
ja tapahtumien myöhempi tarkastelu voi osoittaa sopimuksien todelliset hyödyt
ja toisaalta haitat selkeämmin. Tässä vaiheessa on vielä haastavaa vetää
johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.
Suomeksi
aiempaa diskurssianalyysia metodinaan käyttävää tutkimusta löytyy kuitenkin
muun muassa jo aiemmin viittamani Hanna Ojalan opinnäytetyö In the name of
security (Tampereen yliopisto, 2012), jossa käsitellään kahden aiemman
Israelin pääministerin turvallisuusretoriikkaa niissä esiintyvien diskurssien
analysoinnin kautta. Vaikka aiheena eivät ole nimenomaan rauhansopimukset, työhön
perehtymällä löytyy ymmärrystä Israelin turvallisuuskäyttäytymiselle ja
-politiikalle sekä erityisesti diskurssianalyysin käyttämiselle työkaluna
vastaavanlaisessa opinnäytetyössä. Syvällisempi perehtyminen tähän työhön tuo
myös ideoita ja runkoa omalle tutkimustyölle aihetta läheisesti liippaavan
tutkimusaiheen parissa.
3. Materiaali
Materiaalina
käytän pääministeri Netanjahun puhetta rauhansopimusten julkistamisseremoniassa
Washington D.C.:ssä 15. syyskuuta vuonna 2020. Puhe sisältää myös osia
presidentti Trumpilta, Arabiemiraattien ulkoministeri Bin Zayedilta sekä
Bahrainin ulkoministeri Al Zayanilta. Materiaali on kopioitu suoraan Valkoisen talon
sivuilta, ja puhe löytyy uskoakseni myös tallenteena internetistä. Keskityn
tässä tutkielmassa pelkkään Netanjahun osuuteen ajankäytön vuoksi, mutta
myöhemmin voisin laajentaa sitä kaikkien osapuolten osuuksiin.
4. Metodi
ja teoria
Pohdin
diskurssianalyysin soveltuvuutta materiaalin käsittelyn keskeiseksi työkaluksi.
Puheen sisältämät diskurssit kiehtovat minua ja niiden analysointi voi tuoda
näkökulmia aiheen syvällisempään ymmärtämiseen. Nopeallakin silmäilyllä
Netanjahun puheesta voi löytää useita eri diskursseja, kuten rauhan merkityksen
Israelille, taistelun hinnan ymmärtämisen ja veljen menetyksen tuoman
henkilökohtaisen surun, suuret taloudelliset hyödyt alueelle, yhteistyön
Arabiemiraattien ja Bahrainin kanssa muun muassa parhaillaan maailmalla
jylläävän koronaviruksen suhteen, Israelin oikeutuksen omaan maahansa Daavidin
psalmin lainauksen kautta ja juutalaisen uudenvuoden mainitsemisen uuden
aikakauden symbolina. Näiden tarkoituksena on puhutella erityisesti Yhdysvaltoja,
sopimusten osapuolia ja niiden taustavaikuttajia. Toistuvilla Israelin
kulttuurihistoriaan liittyvillä diskursseilla Netanjahu yrittää myös tyynnytellä
Israelin nationalistisiipeä, jolle sopimukset olivat iso pettymys ja myönnytys.
Tämä synnyttää kysymyksen jatkotutkimuksista. Olisi kiinnostavaa tarkastella
useita eri Netanjahun puheita ja tiettyjen diskurssien toistuvuutta niissä,
sekä sitä, kuinka ne asemoituvat eri konteksteihin.
Ongelmakohdakseni
muodostuu tutkimuksen teoria. En ole perehtynyt riittävästi diskurssianalyysiä
apunaan käyttävien tutkimusten teoriapainotuksiin, eikä minulle ole vielä
kertynyt juuri lainkaan teoreettista osaamista politiikan tutkimuksen tai
maailmanpolitiikan puolelta, vaikka ne ovat olleet suuria mielenkiinnon
kohteitani jo yli vuosikymmenen. Foucault’n diskurssien ja vallan välinen teoria
(esitelty mm. Esa Väli-Verrosen artikkelissa) lienee keskeinen
diskurssianalyysin käytön ymmärtämisessä tutkimuskysymyksen syvällisempään
pohdintaan.
Pääministerin
puheessaan luomia sosiaalisia konstruktioita voidaan myös tarkastella
juutalaisen kansallisen narratiivin valossa. Kellä on oikeus kuvata itsensä
voittajana? Kenen narratiivi on keskeinen puheen sisällössä? Kenen narratiivia
ei huomioida? Miksi? Narratiivit ovat keskeinen osa Lähi-idässä käytävää
debattia, joten niiden huomioiminen kuuluu tavalla tai toisella siihen, kuinka
pääsemme tämän tutkielman tavoitteeseen, eli riittävän moniulotteiseen
vastaukseen tutkimuskysymykseen.
5. Mahdolliset
eettiset kysymykset
Ensimmäinen
mieleeni tuleva tutkimuseettinen kysymys on, osaanko itse asettua aiheen
tutkijalta vaadittuun objektiiviseen rooliin, kun on tiedossa, että aihe
herättää myös itsessäni voimakkaita tunteita. Tähän liittyvä kysymys voisi
olla, kykenenkö tulkitsemaan diskursseja riittävän neutraalisti ja selkeän
ymmärrettävästi, jotta kaikki osapuolet kokevat tulleensa huomioiduiksi. Toinen
kysymys on, miksi tulkitsen kyseisiä diskursseja, kuten tulkitsen, sekä millä
valtuuksilla juuri minulla on oikeus tulkita niitä näin. Olenko validi tuomaan
omaa näkökulmaani esille, kun en ole itse tapauksen osapuoli? Entä orientalismi?
6. Aikataulu
Olisin
näillä näkymin ajoittamassa osallistumiseni kandidaatintutkielmaseminaariin
ensi lukuvuodelle 2021-2022. Näillä näkymin työ voisi valmistua toukokuussa
2022 edellyttäen, että maailmanpoliittinen tilanne sen sallii ja pysyn itse
opiskelukykyisenä koko lukuvuoden. Tämän tarkka arviointi on haastavaa, sillä
minulla on tähänastisten opintojeni suhteen ollut ajoittain merkittäviä
haasteita sekä opiskelukyvyn että -motivaation kanssa liittyen psyykkisiin
kuormitustekijöihin. Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin valmistua yhtä
aikaa muiden samaan aikaan kandiseminaarinsa aloittaneiden kanssa. Yhdeksi
hidastavaksi tekijäksi voi muodostua ylenpalttinen huolellisuus ja kunnianhimo,
pilkunviilaus ja täydellisyyden tavoittelu monella eri alueella, mutta etenkin
lähdemateriaalien syvällisemmän sisällön ymmärtämisen suhteen.
Tutkimuskysymyksenä tämä aihe olisi kuitenkin mielestäni poikkeuksellisen herkullinen
ja inspiroiva, ja uskoisin jaksavani syventyä siihen myös pidemmällä
aikavälillä ajoittaisista psyykkisistä kuormitustekijöistä huolimatta.
7.
Bibliografia
Trumpin, Netanjahun ja
kumppaneiden puheet seremoniassa:
Rauhansopimusdokumentit:
https://edition.cnn.com/2020/09/15/politics/israel-uae-abraham-accords-documents/index.html
Spekulaatiota seuraavasta
rauhansopimuksen tekijästä Israelin mediassa:
https://www.jpost.com/middle-east/poll-israelis-most-want-ties-with-saudi-arabia-next-645729
Saudi-Arabiasta ja alueen
geopolitiikasta tehty gradu vuodelta 2018:
Bahrainin kapitalisaatio:
Hanna Ojalan opinnäytetyö
Israelin pääministerien turvallisuusdiskursseista:
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/84067/gradu06289.pdf?sequence=1
Esa Väli-Verrosen
artikkeli Foucault’n valtateoriasta:
https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/71121/32802
Hanna Ojalan
opinnäytetyössään käyttämä Chaïm Perelmanin retoriikkateoria:
http://interactivemedia.bradley.edu/ell/perelfft.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti